Snow daysFinlandTahko › 13.06.2015

Mikko Heimonen

Mikko Heimonen

Afterski

Long Season 2015, in many ways

Second, middle of mine project seasons in Chamonix. Most of skiers think that it was bad season what comes to snow, but I would say demanding. Spring was actually really good what comes to steepskiing. Of cource every year some areas are better than others. In spite of all we were able to ski 28 new lines for me and 7 already skied.

I spent almost six months all together in Chamonix. For this reason it is possible to ski so many lines. You always have possibility to go up when weather is good. Six months as period of time in Chamonix is boring. Constant waiting, believing, going,trying and getting disapointed is quite frustrating. Unfortunately thats the nature of steep skiing, but without this, you cant experience big excitement, which those lines give to you.

Really sads things made season long and exhausting. Janita hurt her knee fourth of January, only after few days. Breaking of ACL endangered whole season and becoming summer plans and expectations. Luckily Janita has been able in limited circumstances to take part skiing and triathlon training during winter time.We got great price for this, Tour De Tahko 207 km second place!
23rd January we lost one of Chamonix the most positive, really good and experienced snowboarders Brendan O´Sullivan in tragic ski accident in Tour Ronde. That day was terrible to experience. Influence of that day has followed us all season, and memories when we were skiing raise up in our mind. There are things what we cant change and this one of those.
This season has also been tragic because lost of many experienced skiers and alppinists. All of these happenings have brought shadow over this winter. This has raised question; is this all so important, that you want to sacrifice rest of your life?

Envy of others doings has raised more than this winter. In extreme sports is usually strong persons with big egos. It´s not possible enjoy and respect others doing and think like it were out of himself. For that reason I have concentrated my skiing with people who can enjoy their and others doing and success. I have share great moments with Tom Grant, Ross Hewitt and Mika Merikanto just few to mention. Above all has been ski buddy Jesper Petersson. I have skied with him more than anyone else ever. Its unbelievable how easy and nice doing together can be. Trust and respect to ski buddy is most important when you put your life time to time into ski buddy´s hands.

Its difficult to highlight what descent is more great than other. For me the most important line was Pil A Plom from ridge of Aiguille Plan. One of the most difficult which I have ever skied and First Descent. Its unforgettable to ski First Descent so close to Midi.
Hidden Couloir linked to Jager was line not skied before. Hidden was really steep from top section and quite tecnical to climb for just skiers.
Mont Blanc West Face is one of the biggest line in Chamonii, but not so difficult than I expected.
Five great lines to Le Foyle. The most interesting wasTour Noir SE Couloir from where we had not any information.
In mid winter I skied three lines above Leschaux Glasier, area whics I wanted take control many years.
Funny little thing was to ski Poubelle from Midi Rigde. I had thought that its impossible to ski nowadays because of not so snowy winter. This was reason why it was unskiable for many years.
Season end I went to Zermat with Ross Hewitt. There we skied East Face of Matterhorn which is one of steepskiing icon.

Alltogether 139 ski days! Things, which I do on my extremity, are the reason why I want to be here. But moreover its great to share moments, skiing with good friends like Lauri Harjukoski, Risto Sinkko, Mika Joensuu, Panu Lehti and Kirsti Lehtimäki. The most impressive days are, when I can share with my life companion. Do together and go over limits both fysically and mentally. I am grateful for you Janita and you being tolerant to my passion.

Pitkä kausi 2015, monellakin tapaa.

Toinen eli keskimmäinen projektivuosistani Chamoniissa. Monien mielestä erittäin huono kausi lumen suhteen, mut sanoisin mieluummin, että vaativa. Kevät oli jyrkän laskun suhteen jopa erinomaisen hyvä. Toki joka vuosi ovat jotkin alueet huonompia kuin toiset. Saimme kuitenkin laskettua valtavan määrän uusia isoja linjoja, 28 minulle uutta ja 7 jo entuudesta tuttua.

Fyysisesti olin melkein 6 kuukautta yhtä jaksoisesti Chamoniissa. Tämä osaltaan mahdollistaa noinkin suuren määrän vaativia linjoja, kun on mahdollisuus lähteä ylös aina sään ollessa suopea. Aikana 6 kk Chamoniissa on tylsä. Jatkuva odottaminen, uskominen, lähteminen, yrittäminen ja pettyminen ovat melko turhauttavaa. Valitettavasti se kuuluu lajin luonteeseen ja ilman näitä osa-alueita ei voi kokea sitä suurta riemua, minkä nämä vaativat laskut antavat.

Pitkän ja raskaan kaudesta tekevät myös todella ikävät tapahtumat. Janita loukkasi polvensa 4.1. vain muutaman hiihtopäivän jälkeen. Ristisiteen katkeaminen vaaransi koko kauden ja tulevan kesän isot suunnitelmat ja odotukset. Onneksemme Janita on voinut rajallisessa määrin osallistua niin hiihtoon kuin tri harjoitteluun talven ajan. Tästä upea tulos; Tour de Tahko 207km toinen sija toukokuun lopussa.

23.1. menetimme yhden Chamoniin valoisimmista ihmisistä, erittäin taitavan sekä kokeneen alppinistin, lumilautailija Brendan O´Sullivanin traagisessa lasku- onnettomuudessa Tour Ronde North Facella. Oli kauheaa olla kokemassa kyseinen päivä. Päivän vaikutukset ovat seuranneet elämäämme koko kauden ja muistot laskuja tehdessämme nousevat mieleen jatkuvasti. On asioita, joita ei voi saada takaisin tai korjata, tämä on yksi niitä.

Kulunut kausi on ollut traaginen myös useiden muiden kokeneiden laskijoiden ja alppinistien menehtymisien johdosta. Kaikki nämä tapahtumat ovat varjostaneet erityisesti jyrkän laskemista tällä kaudella. Väistämättä mieleen on tyllut kysymys: Voiko oma intohimo, jyrkänlasku olla niin tärkeää, että saattaa uhrata loppuelämänsä?

Tämän lisäksi tänä vuonna on noussut esiin entistä voimakkaammin kateus muiden tekemisistä. Ääriurheiluun ajautuu tai hakeutuu yleensä hyvin vahvoja persoonia, iso- egoisia, itsekeskeisiä suorittajia, mistä seuraa helposti negatiivisia vaikutuksia. Ei pystytä iloitsemaan ja arvostamaan muiden tekemistä ja onnistumisia aivan kuin se olisi itseltä pois. Oman tekemisen hiipuminen ja paineet niin julkisuuden kuin sponsoreiden silmissä saavat ihmisen käyttäytymään lapsellisen ilkeästi. Tämän takia olen halunnut keskittää laskemiseni ihmisten kanssa, joiden tekemisessä on säilynyt aito ilo niin omasta kuin toistenkin onnistumisista. Hienoja hetkiä olen saanut jakaa Tom Grantin, Ross Hewittin ja Mika Merikannon kanssa vain muutamia mainitakseni. Yli muiden niin määrässä kuin hiihtokumppanuudessa nousee Jesper Petersson. On uskomatonta kuinka helppoa ja mukavaa yhdessä tekeminen voi olla. Luottamus ja kunnioitus kumppania kohtaan on avain yhdessä tekemisen onnistumiseen lajissa, jossa asetat aika ajoin oman henkesi toisen varaan.

Vaikeaa taas nostaa laskuja esiin näinkin suuresta määrästä. Itselleni hienoin ja vaativin lasku oli ilman muuta Pil A Plomb, ensilasku Aiguille Plan harjanteelta. Päästä kokemaan jotain näinkin poikkeuksellista Chamoniissa, Midin Pohjoisseinällä, on unohtumatonta. Hidden Couloir linkitettynä Jageriin, oli myös todella mieleen painuva, erittäin tekninen niin reitin kuin laskun suhteen, uusi linja sekin!
Mont Blanc West Face on mittakaavassaan toki suurin, muttei laskullisesti niin vaativa.
Viisi upeaa laskua Le Foyleen, joista mielenkiintoisin Tour Noir SE Couloir, josta ei ole mitään tietoa missään topokirjoissa. Ei varmastikkaan ensilasku, muttei mitään tietoa kuka olisi sen laskenut ennen Tomia ja minua.
Keskitalvella kävin laskemassa kolme linjaa Leschaux jäätikön yläpuolelta. Alue, jonka olin halunnut ottaa haltuun jo useamman vuoden.
Hauskana lisänä kaudelle laskimme Poubelle kurun Midin harjalta. Luulin sen olevan jo mahdotonta nykyisinä vähälumisina ja lämpiminä talvina. Se olikin saanut olla koskemattomana useita vuosi.
Kauden päätöslaskun teimme Ross Hewittin kanssa Zermatin upeissa maisemissa, Matterhorn East Face, yksi suurimpia ja näyttävimpiä jyrkän laskun merkkipaaseja.

Kaiken kaikkiaan 139 hiihtöpäivää! Oman tason äärisuoritukset ovat hienoa ja tuovat sen tyydytyksen miksi olla lajissa mukana. Yhtälailla kivaa on jakaa yhteisiä hetkiä hiihdon parissa hyvien ystävien, kuten Mika Joensuun, Laurin Harjukosken, Riston Sinkon, Panun Lehden, Kirstin Lehtimäen ja monien muiden kanssa. Kaikista vaikuttavimpia ovat kuitenkin päivät, joitka voi jakaa yhdessä elämänkumppaninsa kanssa tehdessä, ylittäessä niin henkisiä kuin fyysisiä rajoja ja onnistua. Kiitos siitä sinulle Janita ja pitkämielisyydestäsi intohimoani kohtaan.

Comments (0)